Iloista kevättä ja kesää! 

Ja leppoisaa vuodenvaihdetta kaikille jäsenillemme! Tämä vuosi on ollut vilkas ja tapahtumarikas. Huilahdetaan ja mietitään ensi vuoden alussa mitä kaikkea tehdään vuonna 2013.

Iloa, toivottelee hallitusväki 2012

Tästä on hyvä jatkaa paikallispolitiikkaa. 

Läpimenneet uudet valtuutetut sekä ehdokaskohtaiset äänimäärät löytyvät  Ylen tulospalvelusta.

27.10. kampanjoimme Ville Niinistön kanssa. Lisätietoja lähiaikoina!

Kampanjoimme myös liikkuvasti ympäri Länsi-Helsinkiä. Seuraa sähköpostiasi yhdistykseltä!

Jos haluat tavata tietyn ehdokkaan, katso hänen kalenteriaan ehdokkaan kotisivuilta. Lähevin omat ehdokkaat listattu alla.

Iloista kampanja- ja vaalimieltä!

–

Kunnat ovat liian suuria ja pieniä

Kuntavaaleissa useampikin puolue on nostanut keskiöön kuntaliitosten vastustamisen. Ja koska kunta on monelle suomalaiselle identiteetti, johon suhtaudutaan usein tunnepohjaisesti; tämä varmaan vetoaakin joihinkin äänestäjiin.

Samalla kyse on puolueiden omasta asemasta: Perinteisesti monet Suomen pienet ja keskisuuret kunnat ovat olleet Keskustan yksinvaltaisia alueita. Kaksi- ja ruotsinkielisillä alueilla valtaa on puolestaan usein pitänyt RKP. Tästä vallasta ei olla halukkaita luopumaan.

Mikäli kunta ei kuitenkaan kykene suoriutumaan velvollisuuksistaan tai mikäli  kuntarajat estävät alueen järkevää kehitystä, tulee voida nähdä myös muunlaisia vaihtoehtoja. Kunnalla on kuitenkin myös lakisääteisiä velvollisuuksia, joita sen tulee pystyä hoitamaan.

Samalla ollaan syystäkin huolissaan päätöksenteon katoamisesta kunnissa kansalaisten ulottumattomiin. Tämä on todellisuutta jo nyt, sillä iso osa päätöksenteosta ja samalla budjettivallasta on siirretty erilaisten kuntayhtymien päätettäväksi. Tällöin tärkeimpiä kuntaa koskevia päätöksiä tekevät aivan muut kuin kuntalaisten suoraan valitsema valtuusto.

Oma ongelmansa on kaavoitus ja siihen liittyvä kilpailu hyvistä veronmaksajista: Käytännössä tilanne on pääkaupunkiseudulla se, että Espoo, Kauniainen ja osa kehyskunnista kuorivat kermat eli parhaat veronmaksajat päältä kaavoittamalla varakkaimmille ihmisten asuinalueita, kun taas sosiaalinen asuntotuotanto ja samalla niiden tuomat haasteet jäävät pääosin Helsingin ja Vantaan hoidettavaksi.

Seudullisiin haasteisiin nähden pääkaupunkiseudun nykykunnat ovat liian pieniä, kun taas paikallisiin asioihin nähden liian suuria. Esimerkiksi kaikilla Itä- ja Pohjois-Helsingin alueilla ei ole ollenkaan omia valtuutettuja, jolloin ko. lähiöiden ääni ei juuri kaupunginvaltuustossa kuulu.

Tietyissä asioissa tarvitaan siis nykyistä laajempaa päätöksentekoa ja samalla ns. lähipalvelut voitaisiin päättää yhä lähempänä kansalaisia. Oma mallini koskee lähinnä pääkaupunkiseutua, mutta sitä voitaisiin varmaan soveltaa muuallakin. Ratkaisu olisi siis kaksivaiheinen hallintomalli, jolla turvattaisiin samalla kansalaisdemokratia:

Helsingin seudulle tulisi ensinnäkin luoda laaja metropolihallinto, joka käsittelisi koko seutua koskevia asioita. Näitä olisivat ainakin joukkoliikenne, kaavoitus sekä ainakin erikoissairaanhoito. Toisaalta kansalaisten vaikutusvallan turvaamiseksi pääkaupunkiseudun eri alueille tulisi luoda paikallishallinto, jossa päätettäisiin ns. lähipalveluista.

Päättäjät tulee myös valita demokraattisesti: Kuten aiemmin totesin, nykyisissä kuntayhtymissä päätökset siirtyvät kansalaisten tavoittamattomiin, kun päätöksiä tekevät aivan muut henkilöt kuin kuntalaisten valitsemat valtuutetut. Sekä seutu- että paikallisvaltuuston vaalit voitaisiin järjestää samalla kertaa, jolloin vaalikausi olisi myös sama eli neljä vuotta.

Toimiakseen paikallishallinnolle tulee myös antaa todellista päätösvaltaa eli rahaa. Mikäli paikallishallinnolla ei ole budjettivaltaa, siitä tulee helposti jonkinlainen ompeluseura tai keskustelukerho. Paikallisvaltuustolla tuleekin joko olla oma verotusoikeus tai sille tulee taata riittävä siivu metropolin verotuksesta.

Paikallisvaltuustossa päätettäisiin siis lähipalvelut kuten esimerkiksi päivähoito, nuorisotoimi, alakoulut, viheralueet ja kirjastot. Tällöin kansalaiset pääsisivät suoraan vaikuttamaan paikallisiin asioihin omien paikallisvaltuutettujensa kanssa samaan aikaan kun koko aluetta koskevat asiat päätettäisiin seutuvaltuustossa.

Alanko Sonja, Kannelmäki

Kähkönen Merja, 28, Pikkuhuopalahti

Laine Anna, 45, Pitäjänmäki

Lehtinen Pauliina, 34, Meilahti

Moisio, Elina, 36, Kruununhaka

Moliis Jani, 32, Pitäjänmäki

Muhammed Husein, 31, Kannelmäki

Paalimäki Tuula, 58, Konala

Pyhtilä Matti, 56, Meilahti

Raittila Simo, 23, Kannelmäki

Skoglund Riitta, 59, Lassila

Strahlendorff Mikko, 39, Malminkartano

Virri Vesa, 38, Töölö

Keskiviikkona 26.9. klo 18-19 pidämme Ravintola No 11:ssä Kuusitiellä Meilahdessa vaalitapaamisen. Tarkoitus on käydä läpi, mitä ihmisille kannattaa sanoa, kun esitteen ojentaa ja miten voi vastata yleisiin kysymyksiin.

Tehdään näistä upeat vaalit ja muistutetaan äänestäjiä että varsinkin taloudellisesti haastavina aikoina vihreitä arvoja on syytä puolustaa!
Helsingin Vihreiden selkeä vaaliohjelma löytyy täältä: http://helsinginvihreat.fi/kuntavaalit-2012/vaaliohjelma/

Ennen vaalitilaisuutta Lähevin hallitus kokoustaa samassa paikassa klo 17-18. Tervetuloa mukaan myös kokoukseen!

Vaalikuume nousee!

Jani Moliisin pikku tukija valmiina vaalikisailuun.

Elo-syyskuussa järjestetään monissa kaupunginosissa perinteisiä kaupunginosatapahtumia. Useissa tapahtumissa myös puolueilla on oma teltta tai osallistujansa, varsinkin kuntavaalivuosina. Kuten näiltäkin sivuilta on saanut lukea, Lähevi on osallistunut Meilahden, Haagan, Kaarelan ja viimeksi viikonloppuna Pitäjänmäen tapahtumiin.

Ehdokkaan näkökulmasta tämänkaltaiset tapahtumat ovat erittäin mieluisa tapa kampanjoida. Ihmisiä on paljon ja he ovat yleensä paremmalla päällä kuin vaikka aamuisin työmatkaruuhkassa. Ihmisillä ei myöskään ole kovin kiire, jolloin keskusteluita politiikasta on helpompi aloittaa. Välttämättä kaikki keskustelut eivät pysy kunnallispolitiikan tasolla, vaan ehdokkaan on kyettävä kommentoimaan laajempiakin aiheita.

Itse kävin tänä vuonna Pitäjänmäkipäivillä keskusteluita muun muassa eurokriisistä ja maanpuolustuksen järjestämisestä. Mutta myös erittäin läheisesti oman kaupunkimme toimintaan liittyvistä asioista syntyi keskustelua, kuten huumehoidoista ja varhaiskasvatuksesta. Kaikkein konkreettisin keskustelu liittyi Pitäjänmäki-päivän tapahtumapaikkaakin sivuavan Viinentien puuttuvasta jalkakäytävästä: olen esittänyt kaupunkisuunnitteluvirastolle, että koulun ja leikkipuiston välistä kulkevalla tiellä tulisi olla jalkakäytävä, ja hyvällä lykyllä sellainen saadaan siihen rakennettua jo ensi vuonna.

Omasta puolestani kiitos kaikille kaupunginosatapahtumiin osallistuville ja siellä meitä poliitikkokandidaatteja haastaville. Ja erityiskiitos tietty kaupunginosa-aktiiveille, jotka jaksavat tällaisia
tilaisuuksia vuodesta toiseen järjestää!

Julkaisemme tässä sarjassa alueemme kunnallisvaaliehdokkaiden kirjoituksia. Psykologi Riitta Skoglundille on tärkeää puolustaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä julkisten palvelujen laatua ja kehittämistä. Lue lisää: www.riittaskoglund.fi 

–

“Ryhtykääpä kuntalaiset politiikkaan”

Kokeneet toimittajat Olli Pohjanpalo (HS 24.8.12) ja Unto Hämäläinen (HS 25.8.12) pohtivat, mikseivät kuntavaalit tai ehdokkuus kiinnosta. Hämäläinen listasi luottamussivutyön etuja ja vaatimuksia. Muutama lisäkommentti:

Kuntavaaliehdokkuus ja kunnallinen luottamustyö ovat harrastus, jonka ns. tavisehdokas rahoittaa omasta kukkarostaan - valinta on poissa muusta rahan- ja ennen kaikkea ajankäytöstä. Motiiveja on monenlaisia: idealismi ja halu muuttaa maailmaa, vilpitön pyrkimys korjata epäkohtia, itsetunnon pönkitys ja esille pyrkiminen, ahkeruus ja anteliaisuus, vallanhalu, yllytyshulluus, sinisilmäisyys sekä monet sattumatekijät. Yllättävän monella poliitikolla on itsellään tai lähipiiristä kokemusta pienen ihmisen vaikeuksissa olosta. Tästä usein kumpuaa taviksen kestävin motivaatio yrittää vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Luottamustyönsä hyvin hoitavalta poliitikolta vaaditaan muun muassa erinomaisia sosiaalisia taitoja ja hyviä verkostoja, loputonta ahkeruutta ja uteliaisuutta, näppärää it-välineiden käyttötaitoa, kärsivällisyyttä, luovuutta, kiinnostusta yhteiskunnan rakenteisiin, riittävää kovuutta, paljon tietoa monelta alalta ja mielellään jonkin alan erityisosaamista sekä ennen kaikkea vaikutuskykyä.

Harrastuksen plussapuolia ovat monipuolinen oppimiskokemus yhteiskunnasta, ihmisistä, myös itsestään, sekä päätöksenteosta. Toimi tuo mukanaan yhteyksiä monenlaisiin eri aloja edustaviin ihmisiin sekä oman minäkuvan ja itsetunnon terveellistä ja jatkuvaa muotoutumista.

Kunnallispolitiikka, kuten mikä tahansa harrastus, on parhaimmillaan hauskaa, antoisaa yhteistä työtä ja pyrkimystä, jossa iloa ja tyydytystä on enimmäkseen prosessista, joskus toki myös tuloksista. Pahimmillaan se on loputonta työtä, esityslistojen ja liitteiden lukemista, yhteyksien ottamista, kritiikin ja viestien kuuntelua, ainaista vaillinaisuuden ja riittämättömyyden tunteen sietämistä - ihan niin kuin elämä itse!

On sanottu, että demokratian kannalta olisi hyvä, jos jokainen äänestäjä edes kerran elämässään olisi ehdolla. Ryhtykääpä normaalijärkiset ja ahkerat (toimittaja Hämäläisen sanoin) kuntalaiset politiikkaan - sisäpuolelta ja ulkopuolelta voivat näkökulmat olla kovin erilaiset.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 29.8.2012.

Lähevi osallistuu alueemme tapahtumiin. Olemme

• Haagan markkinoilla lauantaina 1.9., klo 11-13. http://kaupunginosat.net/etelahaaga/
  

• Meilahti-päivillä 1.9., klo 10-14.  http://kaupunginosat.net/meilahti/

• Pitäjänmäki-päivillä sunnuntaina 9.9. klo 12-15.

Nähdään!